17.1.2010 – hanget kutsuvat
Eilen eli lauantaina 16.01.2010 avasin hiihtokauteni — perheemme pikkuväen kanssa aurasimme oman verovapaan väylämme umpihankeen. Avasin ladun myös eräälle pitkäaikaiselle haaveelleni perustamalla FACEBOOK-ryhmän nimellä REPPUHIIHTÄJÄT. Se että ryhmän perustin ei ole haaveeni,, vaan se että saisin aikaa ja mahdollisuuden pistää repun ”pykälään” ja sulloa sinne kuumaa juotavaa läikähtelevän termoskannun,,suksia aurinkoiselle merenjäälle. VAASAssa Kuntsin museon edustalla/rannalla on houkuttelevan näköinen latu ja useimmiten paistaa kevätaurinko kun näen sen.. Enää en sano ehkä vaan tänä talvena toteutan tuon vahvan unelmani — teen siitä fyysisen ja psyykkisen elämysmatkan!
Olen ollut riittävän monissa hautajaisissa,,lukenut tarpeeksi monta kuolinilmoitusta,, ollut mukana yhteiskuntatalkoissa vuosikymmeniä — nyt aion haukata itsekkäästi ISOMMAN palan kakustani,,otan käyttöön niitä elämän suomia lahjoja,,joista hyvin monet ovat ”älynneet” päivittäin jo pitkäääääään etuoikeutetusti nautiskella.. rajallista vapaa-aikaansa voi käyttää muuhunkin,,kuin nöyristelyyn ja normielämään,,sitä voi mennä ovesta ulos ja vetää pipon niin syvälle päähän,, että peittyvät arkiset huolet ja aamupostin tuomat ”suru-uutiset” eli loputtomat laskut ja maksumuistututukset..olen kuullut että moni on saanut tämäntyyppistä postia ympäri maailman!!
Työllensä antaa moni meistä suuremman arvon kuin nauhana silmien edessä vilisevälle elämälleen,, jaksaminen on joskus vähäistä ja silti ruuvia kiristetään kysymättä lupaa — elämä on siis osaltaan valinnoistamme riippuvaista,,useimmat taipuvat paineen alla ja tekevät omastaan tinkien yhä enemmän toisten eteen,,kunnes peli on ohi.. rohkaisen siis tekemään spontaaneja päätöksiä NYT TAI EI KOSKAAN asenteella; aletaan muuttaa maailmaa ympärillämme mielitekojemme listaa maistellen!!
6.1.2010 – ikä tekee minusta minun
Harvoin jos koskaan olen törmännyt esim.. Suomi-neidon muotoja käsittelevään tai ihmettelevään keskusteluun. Nyt olen törmännyt tai havahtunut kun itse synnytin sellaisen. Olen joskus pohtinut mistä muodot tulevat ja kun siirrän ajatukseni ihmisen sisimmän muotoutumiseen ymmärrän aihetta helpommin — luulen niin. Päivittäin ihminen joutuu perustelemaan valintojaan ja mielipiteitään kotona ja työssään muotoillen siis ulkoista henkistä olemustaan ..siis sitä mistä muut päättelevät millaisia olemme.
Periaatteet ja pinttyneet käsityksemme ovat meihin pesänsä aikojen kuluessa nakertaneita perusolemuksia,, jotka usein määrittelevät mielihalujamme ja liikkumatarpeitamme,,arvostuksenkohteitamme ja keräilyviettejämme. Ympärillemme on muodostunut näiden ominaisuuksiemme myötävaikutuksella erilaisia piirejä,,porukoita,,vaikutusvaltaa tai -vallattomuutta. Meitä joko kuunnellaan ja otetaan vakavasti tai hienovaraisesti hivuttaudutaan eroon pehmein kohteliaisuuksin tai joissakin tapauksissa vähätellään,,haukutaan,,nolataan,,hakataan ja haastetaan kiivaimmillaan eri oikeuslaitosten ja -toimijoiden avustamana ”älykköjen” puntaroitavaksi.
Piirrämme siis rajamme mielikuvien ja muistitiedostojen varastoihin ympäristöissämme. Näin ajattelen syntyneen myös valtakuntien rajojen aikojen saatoissa meillä ja muualla — kaikki on vaikuttunut kaikesta,,toisinaan kipujen ja menetysten kautta ja joskus helpotusten huokausten kuorojen kohisemana. Joku on jossakin ihastunut tai vihastunut itsensä ulkopuolella,,mutta läheisyydessään touhuavaan toiseen ihmiseen tai pikku porukkaan,,yhdistykseen,, salaliittoon (luulemaansa tai kuulemaansa),,on syntynyt ja synnytetty mielipideliikehdintää,, on liekki leimahtanut joko älyllisesti tai eripuraa esiin luoden,, sodaksikin yltynyt jossakin tylyys ja tuomiot!!
Joku siis vie aina jotakin toista kuin pässiä narussa tai sikaa säkissä,, niin hyvässä kuin epämiellyttävässäkin. Jo maailman alkutunneilla joku on myynyt jollekin ajatuksen joka on synnyttänyt pohdintaa ja vahvempi on kutsuunsa saanut odottamansa vastineen. Seuraus on jälkipuintia ja lopputuleman alkua,,myös uuden alkua. Ajanlaskussa on selkein hyvä puoli se että asioita ja tapahtumia voi lohkoa ja niputtaa kullekin yksilölle tai poppoolle sovitettavaan muotoon ja kokoon,,voi vielä lisätä ja vähentää ymmärryksen ja vastaanottokyvyn eläessä. Karkeasti ajatellen jokapäiväinen toiminta ja peruselämä synnyttää hiukan uutta,,pitää jäntevästi vanhaa koossa,, aiheuttaa supinaa ja kritiikkiä,,kansanliikkeitä ja kehitystä.. elämä on purkamista,,muuttamista,,suivaantumista,, suunnittelua ja sotimista,,sopimista ja tyytymistä,,joskus hyytymistä ja toisinaan alkuräjähdyksiä!!
Vapaus on käsite joka on aina ollut olemassa,,jotkut eivät sitä koskaan ole löytäneet eivätkä omaksuneet. Kaikki oleellinen on tässä ja nyt,,silti (minäkin) välillä ja jotkut taukoamatta(kin) tyytymättä etsivät muutosta,, elämyksiä,, elättäjiä,,päättävät päivänsä,,hautaavat unelmansa,,eivät jaksa uskoa ja nauttia.. Mielikuvien muokkautuminen alkaa kuitenkin valitettasti useimmiten omista epävarmuuden tunteistamme,, emme osaa päättää mitä haluamme ja ketä uskomme ja kuuntelemme,,liian usein/päivittäin muodostamme mielipiteitämme median,, kaveripiirin,, puolison,,lastemme tai jonkin muun itsemme ulkopuolella olevan ja liikehtivän toitottamana ja toivomana.
Epäitsekkäästi alati toimien synnytämme mieliimme turhautuneisuutta ja riittämättömyyden tunteen paloa,,alkaa tulla kiire ja kompurointeja,,toiset meistä väsähtävät ja toiset ärähtävät..syntyy ärtymystä ja kärhämiä,, nykypäivänä epäluottamus oikeudenmukaiseen vastakaikuun saa monet kasvot ja heikoimmin moraalia arvostavat tarttuvat itse ohjaksiin — ilman kompromisseja,,ilman diplomaattista etukäteisbyrokratiaa.. tällaiset TI-yksilöt synnyttävät ympäristöönsä sekasortoa,,surua ja kaunaa,, keskustelut ohjautuvat sivuraiteelle,, mikä ohjaa yhteiskunnallisesti(kin) isoja päätöksiä suuntaan joka repii kun pitäisi rauhoittaa..
Kun nyt ajattelen ympärilläni pyöriviä perheemme eri-ikäisiä jäseniä,,tuttaviani,, ulkomailta muuttaneita nuoria työtovereitani,, voin onnitella itseäni. Minulle on annettu vapaus valita ja näen sen,,nautin siitä ja tunnen syvää tyydytystä voidessani asua ja liikehtiä siinä,, missä viihdyn ja silti voin elää ja työskennellä ”kansainvälisessä” tiimissä..useat esimieheni ja ”käskyttäjäni” ovat ulkomaalaisia,, he ovat oppineempia ja opiskelleempia kuin minä — vuorovaikutuksemme kautta he rikastuttavat sieluani,,oma asennoitumiseni määrittelee heidän asennoitumisensa,,me vaihdamme mielipiteitä ja kulttuurimme sekoittuvat — Suomi rakentaa siis rajojansa sen mukaan mitä minä sanon tai mitä me yhdessä synnytämme.
Tahtokaamme enemmän tasapuolisuutta ja sosiaalista turvallisuuden tunnetta kuin eristäytymistä yksilöllisiin elämysmaailmoihimme!
2.1.2010 – ajasta ikuisuuteen
Menetin nuoren ystävän ja kollegan joulun alla — sarjakuvapiirtäjä ja taidemaalari HANNU ESKO kuoli äkillisesti syntymäkodissaan yövuotellaan 21.12.2009. Suhteemme oli nuori,,tutustuimme HANNUn aloitteesta keväällä 2008 tavoitteenaan pitää yhteinen taidenäyttely Seinäjoen Taidehallissa tulevana kesänä teemalla ”Toisilleen vieraat”.. tavoite täyttyi ja tuo näyttely aikanaan pidettiin – meitä oli neljä erilaista toisilleen vierasta taiteilijaa Hannun kutsumina ja minä olin siis yksi tekijä tuossa ryhmänäyttelyssä. Näyttelyn päätyttyä yhteys välillämme HANNUn kanssa säilyi kuolemaansa saakka. Hannu oli syntynyt 12. lokakuuta 1983.
Tänään 02.01.2010 lauantaina olin runsaslukuisen surujoukon mukana saattamassa HANNUa haudan lepoon .. pakkasta reilut kaksikymmentä astetta,,valkoiset hanget ja kaunis aamuaurinko. Kukkia ja seppeleitä kertyi paljon nuorten ystävien ja monien sukulaisten kunnioittaessa nuorukaisen muistoa läsnäolollaan arkun äärelle kokoontuneina. Oman maallisen vaellukseni taistoissa haluan muistaa HANNUn kanssa viettämiäni aurinkoisia hetkiä arvokkaina sydämen aarteina — en hevin unohda tämän herkän nuorukaisen empaattisuutta,,rohkeutta ja lahjakkuuden sävyttämää kypsyyttä.
Nuoren tyttöystävän,,vanhempien ja kahden pikkuveljen suruun minulla ei paljon lohtua ole tarjota — HANNUn paikkaa luonnollisestikaan ei kukaan kykene täyttämään,,elämä on ainutlaatuista ja ihmissuhteet uniikkeja. Toivon kuitenkin että ystävät ja perhetutut muistavat omina herkkinä hetkinään lähestyä rakkaudella ja huolenpidolla kaikkia näitä Hannun läheisiä — toisistamme me jokainen saamme turvaa ja tukea ja aito välittäminen jalostaa jaksamaan kun aika tekee työtään. Oma sydämeni tuntee surua ja kaipuuta kuten Hannun kotiväkikin ja uskon sekä toivon meidän siis tapaavaan myöhemminkin vielä useita kertoja!
20.12.2009 – hyvä lämmin hellä
Maass on hanki ja järvet jäässä ja takana alkaa olla vuosi,,joka oli raskaudessaan ja raastavuudessaan käsittämätön — en MUISTA aiemmin tällaiseen myllytykseen joutuneeni! Suomi on paljastunut melkoisen korruptoituneeksi ja ”saastuneeksi” turvapaikaksi..poliitikot puolueista riippumatta munasivat itsensä niin minun kuin satojen tuhansien muidenkin silmissä – lopullisesti. Viranomaisrikollisuus ASTUI hierarkiaviidakon kätköistä keskelle kulutusvimmansa hukannutta lamautettua lammaslaumaa — suurin osa ihmisistä lukee oman elämänsä koordinaatit milloin iltalehdistöstä ja milloin kansallissankarisuku ERKON läskiintyneestä aikuisten lelulehdestä..
Oma iloni ja sydämen kyllyys ei ole ostettavissa eikä myytävissä — elämä on ympäröinyt arkeni viattomuudella ja luottamuksella suuren perheen ylityöllistettynä isänä; toisella puolen pauhaa kaiken kitaansa murskaava armoton maailman kokoinen markkinataivas/veroparatiisi/itsenäinen Suomi ja toisella puolella rakas perhe,, ystävät,, tuttavat.. Valta on minun; minä saan päättää ketä rakastan ja mistä onneni ammennan. Elämä on osoittanut kipeästi sen että naapurit eivät maksa laskujani,,sanomalehdistö ja yleinen mielipide ei korjaa väärinkäsityksiensä aiheuttamia vahinkojaan — olen siis vastuussa siitä mitä ajattelen mistäkin ja mitä kerron totuutena niille joita eniten kunnioitan ja joiden kanssa haluaisin unelmani jakaa — täytyy ymmärtää sanan VASTUU todellinen merkitys ja vaikutus omaan ja muiden elämään ja toimia sen mukaan..
Siispä joulun juhlaan valmistautuen ja hetkeksi maallisuudesta irtiottoa hakien huomaan sillä lailla olevani vielä ”terve päästä” että aineeton hyvä herkistää kyyneliin asti; lapsien kuusijuhlat ja päiväkodin joulunäytelmät,,ystävien ja tuttavien joulutervehdykset ja -kortit,,sähköpostit ja kuulumisten kyselyt ja kertomiset ympäri telluksemme puolin ja toisin — tällä hetkellä tuntuu ihan hyvältä,,ympärillään näkee kyllä kaunista ja turvallista,, tulevaisuudenuskoa on ja tyydytystä saa arjestakin irti — täytyy vain ITSE YMMÄRTÄÄ että hyvää täytyy etsiä ja hoivata,,sitä pitää myös itse pyrkiä tekemään ja julistamaan!! Rentoa ja rakkauden täyttämää,,luottamuksellista ja onnellista joulua Sinullekin siis..
11.12.2009 – totuuden henki
Yhteiskuntarakenteet ympärillämme romahtelevat päivittäin — kun ”sokka” on irti ja ”lanka palaa” ei räjähtelyä voi estää! On ihmisiä jotka eivät ole huomanneet tai tunnustaneet aistivansa ympäristössään mitään outoa ja on ihmisiä jotka ovat jo aikoja sitten huomanneet vinoutumia vanhentuneissa menetelmissä ja hallinnoinnissa. Vuosikausia on synnytetty seminaareja,,kriisipalavereita,,TV-terapioita,,keskusteluohjelmia e.t.c..
Positiivisen elämän asenteen ja ihmisläheisen arvomaailman omanneet ihmiset ja johtoryhmät ovat soutaen ja huovaten onnistuneet ONNEKSI pitämään paljon kasassa,, kasvuvauhtiaan kiihdyttäneen ja korrektin sekä koulutetun korruptioluokan tomeran touhuilun keskellä!! Peli alkaa nyt kuitenkin paljastua ja koen suurta kiitollisuutta kun saan OMIN SILMIN todeta että hyvä kuitenkin lopulta saa luvan voittaa pahan — hinta se on huijarillakin ja nyt alkaa monille maksun aika..
Useampi poliitikko (usein nainen!!) on fiksusti ilmoittanut vetäytyvänsä poliittiselta aallonharjalta eli Arkadialaiselta kukkoilukumpareelta — eilen yksi herännyt sanoi asian suoraan; ”en halua kuulua 200 sadan kelmin joukkoon” ,, JSN;ssä erotaan vauhdilla,, rikostutkijat jotka eivät päätä päiviään itse päättävät vaihtaa ammattia ja maisemaa,, oikeudessa virkaan valitut juridiikan sekatyöläiset eivät osaa nuottejaan ja sätkyttelevät ulkoa ohjautuen saaden osakseen naurua ja ihmettelyä — koko valtioteatterin kustantaa laaja yksinhuoltajista,, vanhuksista ja veteraaneista,,lapsiperheistä jne.. koostuva työllä ja verovankeudella palkittu vaikutusvallaton ruohonjuuritaso – useimmiten hiljaa leimautumisen pelosta kankeana.
Ne harvat,, jotka rohkenevat nousta ”kapinaan” yrittäen luoda vaurautta ympärilleen pyyteettömästi elämänsä ja maineensa uhraten pistetään ”kansalta piiloon” paljuselleihin ja käynnistetään nopeasti demokraattinen lihamylly - kateelliset ja mitäänkoskaanrohkenemattomat voivat soitella ja softata sontaa teollistuneen tehomediamme sponsoroimana virallisen verkon tukipalveluihin ja niin on pika-ajassa vuosien työt ja innovaatiot saatu tuhottua ja Einstainit eliminoitua — eliitti jatkaa hurmaavaa hellusteluaan..
22.11.2009 – surun kyyneleet
18. marraskuuta 2009 nukkui ikiuneen NEW YORKissa taiteilija ja ihminen,, jota olen suuresti ihaillut Hänen miehensä Christon rinnalla pitkään työskennelleenä http://www.christojeanneclaude.net/ .. voin vain aavistaa sen ahdistuksen ja tyhjyyden,, minkä jälkeensä jättää tällainen valovoimainen ja värikäs persoona — niin pitkän ja monivivahteisen tien HE saivat yhdessä kulkea,, tietäen ja ymmärtäen luonnollisesti että kerran se päättyy.
Ajattelenkin tätä Christon surua omasta näkökulmastani – olen saanut pitkään työskennellä rinta rinnan oman nuoruudenrakkauteni kanssa,, säröjäkin on tullut siinä missä särmät ovat hioutuneet,,mutta molemmalle on ollut itsestään selvää yhteinen huominen sille rannalle saakka,,missä kuoleman virran lautturi tervaa venettään! Elämääni kuuluvat ilot ja surut – rintarinnan nekin,, mutta toki haluan keskittyä arjessa pääsäntöisesti käsilläolevaan eli elämään ja sen jatkumiseen ja lohdullista on Christonkin terveiset maailmalle,, että työ jatkuu ja yhdessä rakkaansa kanssa suunnitellut projektit hahmottuvat pala palalta..
3.11.2009 – paluu arkeen
Maanantai 02.11.2009 oli merkittävä päivä elämässäni – palasin ”onnettomuuspaikalle” eli aloitin työt pitkän palautumisjaksoni jälkeen! Vastaanotto oli kaiken kiireen keskellä lämmin ja kotoisa,, omalla osastollani työskentelee pääsääntöisesti nuoria,, omien vanhimpien lasteni ikäisiä tyttöjä ja poikia. Nämä elämää uhkuvat nuoret tulevat Venäjältä,,Virosta ja Romaniasta ja sitten on tietysti kaksi omaa poikaani ja me ”veteraanit” ,, meitä ”täysikäisiä” on muutama kappale.
Koen suurta onnea ja etuoikeutta saadessani työskennellä omien poikieni ja näiden kaukaa tulleiden nuorten ihmisten ympäröiminä. He osaavat ja tahtovat,, mutta silti aina saan olla ”isä” — aina on jotakin missä voimme auttaa toisiamme ja olen saanut kasvaa ihmisenä valovuosia näiden yhteisten hetkien kautta. Hyvin usein olen myös joutunut toteamaan ja saanut huomata että kaikki tieto ja taito ei ole yhden vanhan äijän varassa – ihailen näitä nuoria jaloja olentoja,, kaikkia ja jokaista,, omia ja ulkomailta tulleita. He ovat toimissaan esimerkillisen reippaita ja tavoitteissaan yhteiskuntaamme rakentavia ja siksi(kin) olen erittäin vähän huolissani tulevaisuudestani mahdollisena ”eläkeläisenä” joskus vuosikymmenien kuluttua!
12.10.2009 – harhautusliike
”Oikea taiteilija” ei pahemmin selittele teoksiensa tarkoitusta tai sisältöä..MIKSI?? Muutamat tuntemani kotimaiset tekijät ja useimmat maailmanluokan artistit ovat vastanneet tähän selkeästi ja yksinkertaisesti; katsojan näkemys sammuu ja tekijä (selittäjä) pettyy myös koska huomaa tulleensa väärinymmärretyksi! On siis ulkopuolisen ihmisen ”harhauttamista” ja tavallaan myös pettämistä vastata kysymykseen mitä tämä esittää alkaen selittää omia näkemyksiään ja sisäisiä tuntemuksiaan.. .
Samaan tulkintaan olen päätynyt yhä useammin lähiaikoina(kin) omien teosteni kohdalla sekä omaa ”luomiskäyttäytymistäni” joillekin avatessani,, kuulija tai lukija tekee oman johtopäätöksensä ja huomaan pettymyksekseni että olen tullut väärin ymmärretyksi ja väärin kohdelluksi. Olen kääntänyt takkini viikonlopun aikana asioita ajatellessani ja olenhan sen ennenkin havainnut että AMMATTILAISET eivät lue höpöjuttuja eivätkä noteeraa yleisön huuteluita,, eivät ole kontaktipinnassa kiinni.. . Se siitä — uusi elämä on tässä ja nyt!
1.10.2009 – ahdasta ateljeessa
On ihme ja kumma kuinka olen saanut teoksiani valmiiksi kun katson pienessä työhuoneessani ympärilleni,,tavaraa on vieläkin joka nurkassa.. ymmärrän NYT kuinka suonet äkillisesti lakkaavat toimimasta elimistössä kun kaikki tapahtuu askel kerrallaan. Jonain päivänä on pakko ”liikenteen pysähtyä” ,,eteenpäin ei vain pääse vaikka haluja olisi! Putkistot ovat täyttyneet ajan virran uittamasta ylimääräisestä ja tarpeettomasta ja ykskaks tulee se viimeinen,, joka tukkii omalla läsnäolollaan ainoan kulkuaukon — pimeys tulee sekunnin murto-osassa.
Vihdoinkin olen saanut tilaa raivattua ja pääsen taas toteuttamaan uusia visioitani — tiedän että aina löytyy uusia jännittäviä muotoja ja mahdollisuuksia,,kaikki alkaa ensin syntyä mielessä,,myös askel askeleelta ja ajatus ajatukselta. Kun ensimmäiset hahmotelmat antavat viitteitä mahdollisesta lopputulemasta,, innostus siiviittää intuitiivisempaan ja impulsiivisempaan työskentelyyn!
On suurenmoista saada luoda ja loihtia mielen syövereistä esineitä ja asioita joille ei löydy mitään hyödyllistä käyttöä eikä järjellistä selitystä — kokemuksesta tiedän että teokset synnyttävät ajatuksia ja kysymyksiä,,usein myös rohkaisua katsojalle löytämään omasta sisimmästään lahjoja,, jotka ovat usein ”avaamattomina kääreissään” .. pitkään piilossa lojuneet arvokkaat asiat alkavat saada aikaa ja tilaisuuksia toteutua ympäristön ihmeteltäviksi — muokkaamaan ja muovaamaan maailmaa.. . niin se vaan on että kaikki vaikuttaa kaikkeen ja jokainen on tärkeä — SINÄkin .. .toimi siis — sisälläsi on aarteita odottamassa esillepääsyä!
23.9.2009 – näyttelyhommia
Cafe Ernstissä kuukauden kestänyt näyttelyni on purettu ja uusi samassa kaupungissa (Vaasa) pystyssä — kaupunginkirjaston TEEMA-käytävällä,, II-kerroksessa. Nyt voi hetken henkäistä. Vaasa on OIKEA kulttuurikaupunki. Kaupungissa asuvat ja työskentelevät taiteilijakollegat ovat avoimia ja ystävällisiä — tämän syksyn näyttelyiden rakentamisessa ovat voimallisesti olleet mukana Seija Tamminen (http://www.netikka.net/seija.tamminen/) miehensä MIKON kanssa sekä Cata Ahlbäck (http://www.cata-ahlback.fi/).. Vaasan kaupunginkirjastossa erityisen notkeaa palvelua sain URSULA PALOlta ja ANNA HÄRMÄltä. KIITOS kaikille heille unohtamatta henkisestä tuesta muitakaan kollegoita. Tukea on myös kritiikki — niin myönteisesti arvosteleva kuin myös epäkohtiin tarttuva — molempien tulisi kasvattaa ja kehittää,, niin ainakin itselleni toivon tapahtuvan.
16.9.2009 – yhdistävä tekijä
Kysyin muutama vuosi sitten juhannusaattona paikallisessa marketissa oudolta herralta pitikö kaukaakin tulla ostoksille,,seisoskelimme siinä sovituskoppien luona ja molemmilla rouvat kokeilivat kopeissaan uutta ylle. Mies esitteli itsensä ja kertoi naapurikunnasta olevansa..FACEBOOKissa amerikkalainen kaunotar kyseli englanninkielellä muutama päivä sitten suomalaisia sukujuuriaan,, josko joku tietäisi Hänen mainitsemastaan suvusta jotain Suomessa,,vastasin englanniksi härmänmurteella tietäväni ja kerroin miehestä naapurikunnassa. Nyt olen työni hoitanut niin että nämä sukulaiset sitten löysivät toisensa ja riemu on katossa molemmin puolin isoa vettä ja minulla uusia tuttuja!
Elämässäni olen saanut usein olla yhdistämässä erilaisia ihmisiä toisiinsa,,aika jännä harrastus ja aika jännät seuraukset — usein! En ole mikään ”puhemies” sanan varsinaisessa merkityksessä,, mutta se että toisiaan etsivät saavat kontaktipinnan kuntoon ja taas ihmiset jotka eivät ennestään tunne toisiaan pääsevät/joutuvat tutustumaan antaa usein uudenlaisia kokemuksia ja elämyksiä ihmisille. Elämä on muutakin kuin verojen jälkeen jäävää niukkaa tuloa ja henkiinjäämistä,, se voi olla yhdistymistä,,tutustumista,,ennakkoluulojen pois raivaamista,,kulttuurien vaihtoa etc.. Joku aina kertoo jostakusta toiselle ja niin yhdistyvät monet elämät ja yllätyksinä monilla on monia yhteisiä tuttujakin! Tänä repivänä(kin) aikana on hienoa toimia sillanrakentajana — ilman insinöörin papereita kuitenkin.. .
15.9.2009 – luovaa lentoa
Sain kutsun taiteilijoille,,designereille ja kulttuurin tuottajille järjestettyyn seminaariin,,en empinyt vaan ilmoittauduin heti,,olen osallistunut aika ajoin jos jonkinlaisiin luentotilaisuuksiin enkä ole katunut. Tänään puhujaluettelo oli mielenkiintoinen..oli manageria ja toimitusjohtajaa ja rockmuusikkoa! Aihe ja ydin oli luovuutta ja taidettaan ulkomaiseen markkinointiin haluavien kynnyskysymyksiin vastauksia antava. MATO VALTONEN oli valehtelematta elämys tuossa päivässä — miehellä on tunnetusti(kin) ollut monipuolinen elämä eikä Hän kyllä hävennyt itseään lavalla,,huikea esitys ja huikea karisma!! Ihailen varmuutta,,tervettä asennoitumista ja sitä raikasta arvomaailmaa,, mikä Hänestä huokui — kannustava ja keinottelematon menestyjä ja elämän koulima. Tässä MATO VALTOSEN ajatuksia hyvään elämään; http://www.porinyliopistokeskus.fi/sivu.aspx?taso=2&id=572
Taide vaatii tekijältään poikkeuksellista innostusta,,sulaa hulluutta ja täydellistä sitoutumista,, siis siinä tapauksessa että sitä aikoo esitellä,,myydä ja yleensäkään kyetä jalostamaan ja tuottamaan! Kun on sisäinen pakko ja tarve tuottaa ja tehdä,, saa siitä ainakin oman kokemukseni mukaan sellaista uniikkia tyydytystä,,mitä ei rahalla voi hankkia — se pitää elää mielipuolisine riivauksineen ja huikeine onnenkuplineen..tässä valossa Mato Valtosen luento ja esitys upposi luihin ja ytimiin..eletystä elämästä kun tehdään maailmoja murtavaa taidetta on jälki aina historiaa muokkaavaa! Yksilöinä me jokainen kirjoitamme oman osuutemme maailmanhistoriaan,,jotkut tekevät pilkun,,jotkut pisteen,, joku kirjoittaa lauseen ja joku kokonaisia teossarjoja. Ei siis ole samantekevää kuinka polkunsa tallaa ja on kuitenkin.. jokainen on vastuussa itselleen ja ei ole — miten vain,, se on itsestä kiinni,, mutta se täytyy oivaltaa .. ajoissa !!
14.9.2009 – elämä pelissä
Olemme kaikki samalla viivalla — kenellekään ei ole luvattu huomista päivää. On siis oikeus ja velvollisuus elää aina kuin viimeistä päivää. Toiset sen tajuavat eivätkä hekään joka hetki,, vain silloin ja tällöin. Kuitenkin skarppaaminen ja keskittyminen olennaiseen ratkaisee valtaosan elämän onnesta ja suunnasta,, syrjäytyminen arkisesta kiireestä ja sykkeestä on helppoa,, kun päästää narun irti ja antaa riittävästi periksi,, alkaa hoippua kaikenlaisten epäonnistujien kintereillä ja tonkimalla etsii pimeyttä elämäänsä.
En ole kummempi muita,, mutta unelmat elävät. Liikun ja seikkailen,, en viihdy pitkiä aikoja laiskotellen enkä suunnittele helppoa elämää — kokeminen on työlästä,, mutta aina se on jotenkin ollut vaivanarvoista. Kaikki arvokas vaatii työtä ja usein kärsimyksiä,, jopa ympäristön pilkkaakin — elämä on testi!! Tässä hengessä ajattelen usein erästä sitkeää tyyppiä,, joka syö ”valtion pöydässä” tällä hetkellä,, emme ole tavanneet,, mutta meillä on runsaasti yhteisiä tuttuja ja useimmat ovat kanssani samaa mieltä — kova kaveri ja jo elämän testaama.
Tällaisia kavereita maailma tarvitsee säilyäkseen uusiutuvana ja kehittyvänä; periksiantamattomia oman tien kulkijoita,, jotka eivät ongi onneaan,, vaan rakentavat sen kivi kiveltä ja tuskalla maustettuna. Ne joiden tiedän jotain aikaan saaneen,, ovat kuulemma pienestä putkesta läpi ryömineet ja kauan on kestänyt ennenkuin valon ovat saavuttaneet.. kannattanut on kuitenkin pitkä(kin) taistelu.. voimia siis Sinullekin sinne jonnekin!
11.9.2009 – naamakirjatrendi
Aamuin illoin päivät päästään ilmestyy tervehdyksiä tutuilta ja kuulumisia lapsilta ja lapsenlapsilta(kin) reaaliajassa kuvien kanssa ja ilman,,kauppareissut,,satutuokiot,, mätuunkäymään,,soitellaan,,kaikkea kaikkien kanssa! Facebook on älykäs keksintö niille joilla on jo kaikkea paitsi rahaa ja aikaa,,voi ottaa yhteyksiä vanhoihin tuttuihin ja rakentaa siltoja suvun kesken. Turhuuksien verkostojen monitasomarkkinahumpuukia sanovat tutkijat,,narsistista itsensäkorostamista sanovat epäsosiaaliset kuoreensavetäytyjät joilta puuttuu kiinnostus jakaa optimismia ja tulevaisuudenuskoa ryhmätyyppien kanssa..
Enpä tiedä muista,,mutta itselleni olen omaksunut tämän kulttuuriareenan kohtalaisen tärkeäksi paikaksi vaihtaa kuulumisia suvun jäsenten ja tuttujen kesken. Joidenkin kanssa jo vuosia olisi pitänyt nähdä ja tavata,,ei vain ole ollut mahdollisuutta,,ei aikaa eikä rahaa ja kuitenkin koen tärkeänä saada olla kontaktissa..valinnat ovat meidän ja ympäristökriitikot saavat puolestani ihmetellä,,jokaisella meillä on jokin harraste,,jota joku ihmettelee ja oudoksuu. Maailman alkutunneista lähtien erilaisuus on aiheuttanut kateutta,,närää ja suvaitsemattomuutta,,ihminen voi yksilönä kuitenkin jonkin verran halutessaan säätää maailmaan levittäytyvää yleistä asennekulttuuria,,jokaisen mielipide vaikuttaa jokaisen mielipiteeseen,,se pitää vain tajuta ja loppu onkin sitten yhdessä elettyä historiaa..
10.9.2009 – muotoiluosastolla
Perheemme on aktiivisesti muotoillut kuluneen kesän aikana ferrarinpunaista FIAT BRAVOamme,,yks sun toinen on kantanut kortensa kekoon! Nuorin (alle 5-vuotias ajaessaan) ajoi tässä keskikesän aikaan komean U-käännöksen alle nelivuotias pikkuveli kyydissään kotipihan ikimäntyyn,,pieniä sieviä matkamuistoja tuli auton etuosaan. Tekevälle sattuu yhtä ja toista ja usein juuri ennen yhtätoista — ainakin kaikki nämä meidän kolhut ovat tulleet aamutuimaan. Tänään FIATin perä muutti radikaalisti muotoaan rakastettuni kovissa kourissa,, onnellisten tähtien alla olemme kuitenkin (kop kop..) vielä saaneet kolhia..kiitos kuuluu vakaumukseni mukaan yläkerran isännälle — pahempaa ei ole sattunut!
Romuarska on uusin tuttavuuteni (http://www.romuarska.com/),, nettiä pengastaessani törmäsin tähän varaosaparatiisiin ja niinpä ajelimme makiassa syysaurinkoisessa aamussa läpi etelä-pohjalaisten ”suurkaupunkien” Kauhajoelle ja Päntäneen kylälle,,ostettiin uusvanhat osat italialaiseen kaunottareen ja ajeltiin takaisin omalle perusturva-alueelle termospullokahvit ja sokerimunkit mukana mennentullen,, on se elämä vaan huippua kun osaa soveltaa! Illan hämärtyessä moni päivän aikana hankituista osista oli asennettu oikeaan paikkaan pienen vauhtihirmumme korissa.
9.9.2009 – arjen sankareita
Hyviä uutisia ei kovinkaan moni perinteinen tai uusmedia ole innostunut välittämään,,POSITIIVARIT (http://www.positiivarit.fi/) on selvä vastarannankiiski ja onkin nimensämukaisesti poistanut paljon negatiivisuutta tuhansien ihmisten elämästä jo pitkään,,tiedän että tätäkin kirjoittaessani kokki-jussin uutisia luetaan hymyhuulin toisella puolella maapalloa(kin) aamukahvin läikkyessä sinne ja tänne. On helppoa jakaa mielihyvää ympäristöönsä kun vain tahtoo ja ymmärtää kuinka pienikin kasvaa suureksi myönteisen energian siivittämänä. Itse olen saanut nauttia jo vuosia sähköpostiini tarjotusta ajatusaamiaisesta,,tuttavani EILA TÖRMÄLÄ lähetti ensimmäisen aikanaan minulle ja siitä se lähti,,pienestä siis!
Uskon että monet asiat,,yhteisöt,,laitokset ja verkostot toimivat ensisijaisesti siksi että ratkaisevassa asemassa ja tilanteessa operoi ns. arjensankari,, ihminen joka on oivaltanut että jakamalla hymyä,,iloa,,apua ja kärsivällisyyttä ympäristöönsä rakentuu henki ja elämä onnentäyteisemmäksi kuin jatkuvan epäilyn,,naljailun,,aliarvioimisen ja kritisoimisen kulttuurissa. Kun katsoo huipputeknologian parhaimpia tuotoksia miltä aikakaudelta hyvänsä,, on niiden tehoa saatu maksimoitua kitkan siirtämisellä sinne mihin se järjellä ajateltuna kuuluu! Mikäli palveluyhteiskunnassa ja ihmisten välisessä kommunikaatiossa ja arkipäivän välttämättömyyksissä toimitaan samoin yli mahdollisuuksien rajojen alkaa syntymään uusia ennätyksiä.. .omiani olen silloin tällöin onnistunut uusimaan ja joitakin jopa rikkomaan! Vielä kuitenkin löydän itsessäni hieman s ä ä t ö v a r a a .. täytyy taas tarttua itseensä siis.
8.9.2009 – syväremppaa
18 toukokuuta 2009 ..joitakin kuukausia sitten olin palanut pohjaan,,raskas elämänmuutos alkoi kohdallani. Ns. ”kääntöpaikalle” olin ajelehtinut hissun kissun vaapulavissun askel askeleelta vuosien saatossa,,yhä paremmin aloin viihtyä yökausia rakkaaksi käyneellä työpaikallani,,loppuvaiheessa meni jo lauantait ja välillä pyhätkin kellonympäri.. mennyt kesä on ollut toipumisen haurasta aikaa,,tassuille nousua ja hiljaa kävelemään opettelua.
Nyt olen hiukan lenkkeillyt talven tauon jälkeen ja yrittänyt lisätä kierroksia koneeseen,,hidasta vain on fysiikan kohtuulliselle tasolle palauttaminen eikä ole aivan haasteetonta ja leppoisaa ollut henkinenkään uudistuminen. Oppimisen paikka vanhalle konnalle,,venyä voi mahdottomasti(kin) kun oikein innostuu,,vaan kun rajat hukkuu on minuuden löytäminen arvoitusleikkiä,,koskaan ei saisi sanoa ei koskaan! Tiedän kuitenkin mitä haluan ja minne,, jatkan siis,,mutta kevennetyllä repulla ja herkemmällä otteella.. .
– lounaskokous
Pitkäaikainen tuttavani soitteli eilen ja tänään lounastimme kolmistaan meillä kotona – Hän,,rakastettuni ja minä. Tilasin valmiin sapuskan naapurista,,ANNASTIINAsta — lohikiusausta,uunilämpimiä sämpylöitä ja salaattiannokset. Näppärä paikka tuo uudehko kahvila/pizzeria/lounaskeittiö,,erikoisen aurinkoinen palvelu,,edullinen ja monipuolinen menuu ja niin naapurissa kuin vain voi olla — entisen sairaalan kanttiinissa I-kerroksessa,,pääovista sisään ja sieltä ne tuoksut sukeltavat sieraimiin!
Keskustelimme nykyhetkestä ja muistelimme murkkuiän verran elämää taaksepäin,,yhteisiä muistoja tulvahti esiin ja ihmettelimme ajan reipasta kulkua sekä askelvälin muuttunutta mittaa,,olemme molemmat (kaikki?!) sopeutumisen edessä — ikää tulee ja yhteiskunta uusiutuu ripeästi,,haasteet kasvavat monella tasolla samanaikaisesti ja vauhdin pito vaatii enemmän positiivista energiaa.. eilen kauppareissulla moikkasin tutunnäköistä vanhempaa herraa,,Hän ei muistanut heti,,että olimme istuneet samoilla lauteilla naapurissa Härmän Kuntokeskuksessa (http://www.harmankuntokeskus.fi/) taannoin..miehellä oli ikää 87 vuotta ja kadehdin Hänen olemustaan ja asennettaan tiedostaen että oppia saa ottaa..useimmiten se kuitenkin antaa tsemppiä kun vierestä tuplaikäinen huitaisee ohi virne naamalla!!
7.9.2009 – koulukasvatusta ja vanhemmuutta
Kiireisen ja tapahtumarikkaan päivän viimeinen ”merkittävä” aktiviteetti oli vanhempainilta kyläkoulullamme. Olimme rakastettuni kanssa yhdessä edustamassa perhettämme kuten monet muutkin,,ilahduttavaa on että ainakin täällä ”maalla” eri-ikäiset ja erilaiset vanhemmat ovat innokkaasti ja vastuunsa ottaen mukana palaveeraamassa osallistuen yhteisiin hetkiin. Kylän henki myös rakentuu vahvaksi kun tunnemme toisemme näöltä,,nimeltä ja osin tavoiltakin,,uskallamme lähestyä aroissakin asioissa ja puuttua (toivon tätä..) ajoissa lipsahteleviin asenteisiin.. yhdessä on aina enemmän energiaa purkaa paineita ja havaitsemme että arki on kaikille haaste,, se lohduttaa ja kantaa!
– maalarigraafikko VAASAssa
CATA AHLBÄCKin näyttely oli mentävä katsomaan VAASAan tänään koska olin sen itselleni luvannut..CATAn kotisivut tässä; http://www.cata-ahlback.fi/ Vahva ja rohkea materiaalin kohtaaminen miellytti taiteilijan sieluani jälleen kerran CATAn töitä katsoessani. Erikoisesti minua viehätti huomata graafikon jälki maalauksissa – se näkyy enkä usko että artisti olisi edes pois pyrkinyt näissäkään teoksissaan varsinaiselta ydinalueeltaan. Itse oletan että juurikaan näyttelyä ei olisi rikkonut muutaman työn kohdalla näyttelystä pois jättäminen,,siis ilmavampi ripustus — enemmän vapaata tilaa teosten välissä,,mutta koska tämä rautainen ammattilainen on ripustanut huomattavasti arvokkaampiin paikkoihin haluttuja teoksiaan kuin minä,,niin voin todeta ainoastaan että tulipahan mieleen ja sen pituinen se heitto ja piste!